sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Talvisarjajuoksu nro.3

Maanantai
Lepo

Tiistai
ap: 8 km
ip: 7 km

Keskiviikko
ap: 8 km
ip: 3 km + 3x(90s,60s,30s) pal.90s + 2 km

Torstai
ip: 14 km

Perjantai
ap: 6 km
ip: 8 km

Lauantai
ap: 3 km + 3x100m
ip: 6 km + TALVISARJAJUOKSU 5 km 17.44 2. + 3 km

Sunnuntai
ip: 20 km

Yhteensä: 100 km

Kevyt viikko. Ohjelmassa oli lyhyitä lenkkejä ja viikonloppuna viikon ainoa kova eli Talvisarjajuoksun 5 km. Loppuviikosta satoi lunta runsaasti, joten tällä kertaa juostiin ensimmäistä kertaa tälle kaudelle talvisissa olosuhteissa. Mukana kisassa oli vähän vajaat 40 juoksijaa ja kärkijuoksijoista mukana olivat Matti Kivelä ja Niko Heikkilä.

Startti oli kopio kuukauden takaisesta kisasta, joten löysin itseni hyvin nopeasti kisan johdosta. Menomatkalla oli kova vastatuuli, joten pyrin juoksemaan mahdollisimman rennosti ensimmäisen kilometrin. Jo ensimmäisen kilometrin aikana sain muistutuksen siitä, kuinka äärimmäisen huono olen juoksemaan lumessa. Ensimmäinen kilsa napsahti 3.34, joka hieman hätkähdytti. Juoksin samaa vauhtia kuin maratonilla, mutta tuntuma oli kuin vetäisin vitosta. Hengitys oli kovilla ja jalat polkivat paikoillaan. En päässyt mihinkään. Hetken rimpuiltuani kärjessä, Matti armahti ja otti vetovuoron. Siirryin peesiin ja yritin pysyä mukana. Matti veti suunnistajan askeleella kevyen näköisesti ja ajattelin, että tänään tulee ongelmia.

 Kääntöpaikalle tultaessa olin jo aika sippi, vaikka vauhti ei päätä huimannut. Paluumatkalla myötätuuli hieman helpotti matkan tekoa, mutta Matin kiristäessä vauhtia olotila pysyi tukalana. Pian huomasin jääväni kyydistä. Takana peesaava Niko ei reagoinut kaikkoavaan kärkimieheen. Yritin polkea minkä pystyin, mutta mitään ei tapahtunut. Nykäisyn jälkeen Matin vauhti tasaantui ja etenimme suunnilleen samaa vauhtia. Odotin kokoajan milloin Niko ohittaa minut. Kilometri maaliin ja Matti oli tehnyt hieman lisää eroa. Peesaaja oli edelleen kannassa, eikä osoittanut hyytymisen merkkejä. Yritin hieman kiristää, mutta tuskin mitään tapahtui. Kirosin mielessäni kengän alla nuhjuavaa lunta. Odotin Nikon ratkaisua 500 metriä ennen maalia, mutta edelleenkään mitään ei tapahtunut. Päätin tehdä oman ratkaisuni 200m ennen maalia. Siinä kohtaa on ennenkin lähdetty. Kaivoin aivojeni sopukoista kasinmiehen kirin ja jätin Nikon samantien. Eroa syntyi lopulta 5 sekuntia viimeisellä 200 metrillä. Vielä se lähtee tarvittaessa.

Maalissa tuntui todella pahalta, koska en ole pitkään aikaan puristanut noin kovaa loppua. Hetken aikaa nojailtuani polviin katsoin kellosta aikaa ja naurahdin. 17.44! Matille hävisin 15s ja neljässä viikossa tuli 1.16 lisää aikaan. Itseasiassa juoksin melkein samaa vauhtia Frankfurtissa muutaman vitosen maratonin aikana. Tästä syystä en juuri koskaan juokse kovia harjoituksia talviaikaan ulkona. Olen äärimmäisen huono juoksija lumessa tai pehmeällä alustalla. Tämä oli hyvä muistutus itselleni. Pysytään siis jatkossakin kovalla asfaltilla ja radalla.  

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Määrät nousevat hitaasti

Maanantai
ip: 14 km

Tiistai
ip: 3 km + VK 14 km 3.46/km + 2 km

Keskiviikko
ip: 16 km

Torstai
ip: 3 km + 6 km reipas 4.00/km + 10x150m + 2 km

Perjantai
ip: 14km + lihaskunto

Lauantai
ap: 9 km
ip: 3 km + 5x2km (7.10, 7.00, 6.55, 6.50, 6.45) pal.2 + 2 km

Sunnuntai
ip: 25 km

Yhteensä: 127 km

Tämän viikon määrät jäivät hieman suunniteltua pienemmiksi, koska hyppytunnit muuttuivat yllättäen opetukseksi ja lenkit jäivät välistä. Muuten viikko sujui hyvin. Tiistaina juoksin hallissa 14 km VK:ta ja keskivauhti oli lopulta 3.46/km. Torstaina juoksin lyhyen reippaan ja päälle lyhyitä rullauksia. Lauantaille olimme sopineet isolla porukalla vetotreenin, mutta suunnitelmat muuttuivat hallille saavuttaessa. Lasten yleisurheilukilpailut olivat alkamassa, joten vedot jäivät tekemättä. Ehdimme kuitenkin juosta lyhyen lenkin ennen kilpailujen alkua. Siirsin vedot iltaan ja juoksin 2000m vedot matolla. Mattojuoksu oli hieman nihkeää, mutta selvisin urakasta kunnialla. Sunnuntaina perinteinen pitkä, joka tällä kertaa oli 25 km. Kulku oli oikein hyvä.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Ensi vuoden alustavia suunnitelmia

Maanantai
ap: 8 km
ip: 10 km

Tiistai
ip: 3 km + 10 km reipas 3.50/km + 2 km

Keskiviikko
ip: 14 km

Torstai
ip: 10 TV 4.14/km!

Perjantai
ip: 13 km

Lauantai
ap: 4 km + 10x1000m pal.90s ka. 3.21/km + 3 km

Sunnuntai
ip: 23 km

Yhteensä: 112 km

Perusharjoittelua. Määrät jäivät vielä vähäisiksi, mutta eipä sillä nyt vielä väliä. Tasainen asteittainen nosto pitää paikat kunnossa ja vireystilan hyvänä. Tehoja juoksin tiistaina ja lauantaina. Tiistaina juoksin Vellun kanssa hallissa 10 km n. 3.50/km vauhdilla rennosti. Juoksu tuntui oikein hyvältä ja helpolta. Vertailuksi torstaina ohjelmassa oli 15 km TV, jonka lopetin 10 km kohdalle. Järkyttävä lumimyrsky teki juoksemisesta todella vaikeaa ja 4.14/km keskivauhti kertoo olennaisen. Syke oli kovan VK:n tasoa ja vauhti kesän pk:ta. Lauantaina juoksin viikon kovimman harjoituksen eli 10x1000m. Mukaan liittyivät Vellu ja Thijs Feuth, joten tällä kertaa ei yksin tarvinnut puristaa. Vedimme 2-3 kierroksen vetovuoroja ja vauhti vakiintui melko nopeasti 3.20/km. Janne oli laittanut vauhdiksi 3.30-3.20, joka tuntui minulle ihan sopivalta tähän väliin. Juoksu pysyi rentona 6-7 vedon kohdille, jonka jälkeen Thijs ilmoitti kiristävänsä. Viimeiset kolme mies paineli helpon näköisesti kolmen minuutin molemmille puolille. Pidin pääni, enkä lähtenyt liikoja kiristelemään. Tässä on pitkä talvi aikaa parannella vauhteja. Oli kyllä mukava juosta pitkästä aikaa porukalla vetoja. Toivottavasti miehet pysyvät ehjinä, jotta saamme ryhmäharjoittelusta kaiken irti tänä talvena. Sunnuntaina kävin kevyen 23 km yksin. Vellun piti liittyä mukaan, mutta taisimme juosta hieman ristiin. Ens sunnuntaina uusi yritys. 

Sitten ensi kauden suunnitelmia. Tänä vuonna maraton aika parani 36s, joten vielä aika kaukana kummittelee Lake Biwa. Positiivista oli kuitenkin 2:35 alitus ja kesän/syksyn hyvä harjoituskausi. Pystyin hyppäämään maratonharjoittelijana ison askeleen eteenpäin. Uskon, että parantunut harjoittelutaso näkyy tulevilla kausilla vielä selvemmin. Ensi vuoden tavoitteena on lohkaista selkeästi isompi siivu ennätyksestä pois.

Ensi vuonna en aio juosta keväällä maratonia. Päätimme valmentajan kanssa keskittyä keväällä puolikkaalle ja mahdollisesti kympille. Monena vuonna on tullut todettua, että maratonin juokseminen keskeltä talvea on haasteellista ilman leiritystä. Ensi vuonna keskityn siis keväällä vauhdin hakemiseen, jonka jälkeen aloitan maratonharjoittelun kohti syksyn maratoneja. Kesän suhteen odotukset eivät ole keuhkojen takia kummoiset, mutta toivottavasti se sujuisi paremmin kuin tänä vuonna. Ensimmäinen suurempi koitos on siis vasta huhtikuussa juostava SM-maantiejuoksu. Lisäksi suunnitelmissa on juosta toukokuun 19. Göteborgsvarvetin puolikas tai Lontoossa Highgate Harriersin Night of the PBs 10 000m. Toukokuun jälkeen kuulostellaan keuhkoja ja aloitetaan harjoittelu kohti syksyn maratoneja. Välissä juoksen tietysti pienempiä kisoja.

Ensi vuoden selkeä pääpaino on siis syksyssä. Suunnitelmissa on juosta syyskuussa Berliinin maraton ja marraskuussa ehkä New York. Berliinin paikka on jo varmistunut, mutta New Yorkin ilmoittautuminen aukeaa vasta tammikuun puolessa välissä. Aikaraja New Yorkiin on 2:53, joten sen puolesta ei tule ongelmia. Näistä kahdesta Berliini on selkeästi ykköstavoite, koska NY:n reitti ei ole huippunopea. Maratoneilla on seitsemän viikkoa väliä, joten molemmissa juokseminen on ihan mahdollista. New Yorkin juoksisin enemmänkin kokemuksena kuin ennätysyrityksenä. Täysillä siellä joka tapauksessa juostaan, jos sinne lähden!

tiistai 21. marraskuuta 2017

Tukkoinen aloitus

Maanantai
ap: 6 km
ip: 10 km

Tiistai
Lepo (flunssa)

Keskiviikko
Lepo (flunssa)

Torstai
ip: 7 km + voimaharjoitus

Perjantai
ip: 10 km

Lauantai
ap: 7 km
ip: 3 km + 3x(90s,60s,30s) + 3 km

Sunnuntai
ap: 23 km

Yhteensä: 71 km

Kehnosti alkoi uusi harjoituskausi. Tiistaina olo oli kipeä, joten jätin lenkit väliin. Samanlainen heikko olo jatkui seuraavanakin päivänä, mutta olo ei huonontunut. Nenä oli hieman tukossa ja yleinen olotila oli heikko. Torstaina olo yllättäen suhteellisen normaali, joten uskalsin jo hieman hölkätä. Juoksin kuntosalille, jossa osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa ryhmäliikuntatunnille. Kaikkea sitä tuleekin lupailtua. Ohjelmassa oli tunnin Bodypump, joka oli raskas setti. Varsinkin käsiin kohdistuvat liikkeet olivat aivan kauheita. Tunnin jälkeen olo oli suhteellisen hakattu. Mielestäni 35 km kiihtyvä on helpompi kuin tunti bodypumpissa. Mukavaa vaihtelua se kuitenkin oli.

Lauantaina vedin kevyen VL:n ulkona. Lumi ja liukkaus näkyivät vauhdeissa, mutta niihin on taas totuttava. Sunnuntaina juoksin Tenhusen Miikan ja Lieven de Rycken kanssa mukavan pitkän. Matkaa sain kerättyä tälle ensimmäiselle pitkälle 23 km. Ihan sopiva aloitus. Toivottavasti tulevilla viikoilla pääsen jo normaaliin rytmiin. 

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Talvisarjajuoksu osa II

Maanantai
ip: 10 km

Tiistai
ip: 8 km

Keskiviikko
ip: 3 km + 3x(600m,400m,200m) pal. 200m hölkkä + 2 km

Torstai
Lepo

Perjantai
ip: 7 km (3x100m)

Lauantai
ap: 3 km
ap: 6 km + TALVISARJUOKSU 5km 16.28 1. + 3 km

Sunnuntai
Lepo

Yhteensä: 53 km

Ylimenokausi jatkui toisenkin viikon. Eipä hirveästi huvittanut käydä lenkillä. Olisin varmaan pitänyt täydellistä lepoa tämänkin viikon, ellei viikonloppuna olisi ollut tiedossa Talvisarjuoksun toinen osakilpailu. Koko viikon juoksutuntuma oli hukassa. Paikkoja särki ja juoksu oli väkinäistä puristamista. Keskiviikon VL hallissa oli pakollinen ennen lauantain vitosta. Harjoitus ajoi asiansa ja aukaisi paikkoja jonkin verran. 

Minulla ei ollut kovinkaan suuret odotukset lauantaina asettuessani starttiviivalle. Keho ei ollut kilpakunnossa, eikä jäätynyt tie lisännyt odotuksia. Alkuperäinen ajatukseni oli päästä mahdollisimman helpolla. Startista kuitenkin löysin Kivelän Matin ja nuoren Niko Heikkilän, joten tiesin joutuvani juoksemaan tosissaan voittaakseni. Ensimmäinen kilometri oli kaikkein liukkain, joten tarkoitukseni oli juosta se rennosti kuulostellen. Huomasin ajautuvani startissa kärkeen, joten muutin suunnitelmia. Kiihdytin vauhtia ja yritin ratkaista pelin jo heti alussa. Kaikki muut jäivät, paitsi 16-vuotias Heikkilä. Yritin vetää tasaista kovaa ja väsyttää nuorukaisen. Eka kilometri 3.15 ja toinen 3.17. Kaveri tiukasti peesissä. Kääntöpaikalla pientä lipsuttelua ja paluumatkalle. Kolmas kilometri tuli täyteen ajassa 3.22. Tässä vaiheessa yritin ratkaisua. Lisäsin selkeästi vauhtia ja askeleet takanani alkoivat vaimentua. Takana kärsittiin, joten lisäsin tahtia entisestään. Neljäs kilometri 3.17 ja olotila alkoi olla todella tukala. Juoksu oli kaukana rennosta. Välillä tuli sudittua ihan kunnolla paikallaan, mikä kulutti voimia. Halusin vain nopeasti maaliin. Maaliviiva armahti ajassa 16.28, joka oli mukava yllätys. Niko tuli maaliin ajassa 16.49 ja Matti 16.59. Jäinen tienpinta hidasti melko paljon, joten ajat olivat hyviä. Taustoihin nähden juoksuni oli erinomainen. Vain kaksi viikkoa sitten juoksin maratonin, enkä ole juossut sen jälkeen nimeksikään. Tästä on hyvä jatkaa uudelle harjoituskaudelle, joka alkaa huomenna.

Tyytyväisiä miehiä. Kuva: Pentti Keskipoikela


sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Ylimenokausi

En juossut metriäkään tällä viikolla. Lihonnut 4kg. Ens viikko vielä laiskottelua, jonka jälkeen alkaa uusi harjoituskausi.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Frankfurt Marathon 2017

Maanantai
Lepo

Tiistai
ip: 9 km

Keskiviikko
ip: 10 km + 3x100m

Torstai
ip: 3 km + 3 km (3.36, 3.38, 3.34) + 5x20s + 1 km

Perjantai
Lepo

Lauantai
ip: 4 km

Sunnuntai
ap: Frankfurt Marathon 2.34.30 106.

Yhteensä: 75 km

Pitkä kausi huipentui sunnuntaina onnistuneeseen Frankfurtin maratoniin. Uusi ennätys kirjataan 2:34:30 ja pieni askel on taas otettu lähemmäksi suurta päämäärää. Maraton tarjoili tällä kertaa  hienoja fiiliksiä. Sunnuntaina oli pääasiassa nautinnollista juosta.

Valmistava viikko sujui rutiininomaisesti vanhan mallin mukaan. Vaikka valmistautuminen on tuttua, on se siltikin maratonharjoittelun raskain osuus. Piinaavinta on, että et voi tehdä paljon mitään ja kokoajan mielessä on ajatus sairastumisesta viime hetkellä. Oppilaat ja kollegat saattoivat seurata neuroottista käsien hinkkaamista huvittuneena, mutta minulla ei naurattanut. Maratonilla laitetaan kaikki panokset muutaman kortin varaan vuodessa, joten sairastumiseen ei ole varaa. Onneksi tällä kertaa kaikki sujui hyvin ja pääsin terveenä starttaamaan maratonin nro.8.

Poikkeuksellisesti en ottanut virkavapaata perjantaille, koska lento Frankfurtiin oli vasta lauantaina. Lensin perjantaina Helsinkiin ja yövyin lentokenttähotellissa. Matkaseurana minulla oli serkkuni Iiro, joka juoksi harjoittelumääriin nähden ihan hyvin. Muutamalla lenkillä viikossa maraton kulki aikaan 2.48. En kuitenkaan suosittele harjoitusohjelmaa aloittelijoille, koska Iiro on aikoinaan treenannut ihan kunnioitettavasti. Vanhoilla pohjilla pärjää näköjään aika pitkälle.

Lauantaiaamun ohjelmassa oli lento Frankfurtiin. Lentomatka oli miellyttävän lyhyt, joten plussat siitä. Myös kulkeminen lentokentältä keskustaan oli kätevää ja nopeaa. Hotellimme oli aivan lähdön, maalin ja expon läheisyydessä. Missään muualla maratonin kannalta tärkeimmät kohteet eivät ole olleet näin lähekkäin. Suosittelen maratonia tässäkin mielessä! Hotellilla tapasimme vielä matkaseurueemme toisen puolikkaan eli tätini Soilen (huoltaja) ja Maijan (3.13.13). Lauantain ohjelmassa oli käynti expossa, joka oli aika perinteinen. Numeron ja chipin lisäksi exposta tarttui mukaan yksi panta. Muuten lepäsimme lauantain tiiviisti hotellihuoneessa. Ohjelmassa oli vain lyhyt lenkki ja pari käyntiä ravintolassa. Tunnelma oli odottava.

Sunnuntaina heräsimme hieman ennen seitsemää ja arvuuttelimme paljonko kello todellisuudessa on. Kellojen siirtäminen hieman mietitytti, mutta hyvin pian totesimme kellojen olevan oikeassa ajassa. Nautimme pikaisen aamupalan kaupasta ostetuilla tuotteilla ja pakkasimme tavarat. Veimme matkatavarat Soilen ja Maijan huoneeseen ja kertasimme juottoon liittyvät kysymykset. Sitten olikin aika lähteä kohti starttia. Olin Iiron mielestä malttamaton, mutta halusin varmistaa hyvän paikan lähtökarsinassa. Frankfurtissa kaikki alle kolmen tunnin juoksijat menevät samaan karsinaan eliittiä lukuunottamatta.

Hölkkäsimme lyhyen matkan starttialueelle uhrausvaatteissa ja menimme bajamajan kautta karsinaan.   Olimme ajoissa, sillä kello oli vasta 9.15. Karsinassa oli hyvin tilaa ja pääsimme eturiviin. Viisi minuuttia ennen starttia heitimme uhrausvaatteet pois ja toivotimme hyvät juoksut toisillemme. Tuuli puhalsi lähdössä välillä todella kovaa, mutta yritin sulkea sen pois mielestäni. Ajattelin, että kyllä tästä 15 000 juoksijasta selkiä löytyy suojaksi. Kyllähän niitä löytyi, paremmin kuin osasin kuvitella.

Startti pamahti 10.00 ja lössi lähti liikkeelle. Sain aika huonon lähdön, koska eteeni ilmestyi eliittikarsinasta joitain sinne kuulumattomia henkilöitä. Olisikohan ollut jotain vippejä, mutta tiellä ne oli ja pahasti. Hieman piti jyrätä ja väistellä, jotta sain vapaan kaistan juosta. Ekan kilsan jälkeen pahin ruuhka oli jo ohi ja sain keskittyä oikean ryhmän löytämiseen. Sellainen löytyi melko nopeasti ja vauhti vakiintui 3.36-3.39 välille. GPS näytti pilvenpiirtäjien seassa hieman mitä sattuu, mutta en jaksanut stressata siitä suuremmin. Minulle tärkeämpää maratonilla on tuntuma ja 5 km väliajat. Niiden avulla jaan juoksun pienemmiksi osiksi, jolloin siitä selviäminen on henkisesti paljon helpompaa. Tällä kertaa väliajat näyttivät tältä:

splits

Splittime of daytimediffmin/kmkm/h
5 km10:19:4200:18:0618:0603:3816.58
10 km10:38:1200:36:3618:3103:4316.21
15 km10:56:0900:54:3317:5703:3616.72
20 km11:14:2401:12:4818:1603:4016.44
Halb11:18:2401:16:4804:0003:3916.48
25 km11:32:3101:30:5514:0803:3816.59
30 km11:50:3801:49:0218:0803:3816.55
35 km12:08:4802:07:1218:1003:3816.53
40 km12:27:2902:25:5318:4203:4516.05
netto12:35:5802:34:2208:2903:5215.54


Kuten taulukosta voi päätellä vauhtini oli erittäin tasaista 35 kilometriin saakka. Ainoa selkeä poikkeus oli pätkä 5-10 km, joka oli hidas. Tämä johtui mielestäni tuulesta ja väärästä ryhmävalinnasta. Edelläni olisi mennyt hieman kovempi ryhmä, mutta jättäydyin toiseen ryhmään. Siinä vaiheessa asia mietitytti kovasti, koska siinä ryhmässä olisi ollut muutama eliittiryhmään kuuluva naisjuoksija miesjäniksineen. Näillä jäniksillä on tapana nakuttaa erittäin tasaista vauhtia koko maraton, mikä on suuri etu peesaajille. Jälkeenpäin katsoin tuloksia ja totesin valintani oikeaksi. Osa ryhmästä veti lopulta lähelle 2:30, mutta loput tuli selkä edellä vastaan myöhemmin. Tämä olisi saattanut olla myös minun kohtaloni.

Myönnän, että alkumatkasta olin hieman epävarma. Vaikka harjoittelu oli sujunut Jyväskylän jälkeen hyvin, jokin epäillys kalvasi mieltäni. Z:n sanoin maratonluotto ei ollut täydessä huipussaan. En tiedä johtuiko se Jyväskylän epäonnistumisesta vai mistä, mutta jokin siellä kummitteli kisapäivänä. Epävarmuus kuitenkin karisi matkan edetessä. Keskityin vitosen pätkiin kerrallaan ja huomasin hyvin pian homman sujuvan mallikkaasti. Kympin jälkeen löytämäni ryhmä oli suuri ja sen seassa oli helppo tulla mukana. Ensimmäinen Soilen juottopiste oli 15 km:n kohdalla ja huikkasin kaiken olevan ok. 20 kilometriä tuli täyteen yllättävän nopeasti ja vauhti oli riittävä. Puolikas napsahti 1.16.48, joka asettui mielessäni asettamaan tavoitehaarukkaan. Jalat olivat tuoreet, joten arvelin jaksavani vähintään 30 km samaa vauhtia.

25 km tuli täyteen tismalleen samaa vauhtia kuin edelliset pätkät. Lontoossa keväällä olin vain 14s hitaampi tässä vaiheessa, mutta jo selkeästi väsyneempi. Muistin vertailun ja sain siitä lisää varmuutta.  Tässä vaiheessa olin löytänyt tasaisesti etenevän saksalaisen, jota surutta peesasin itsekkäästi. Jäin jopa odottamaan miestä juottopaikoilla, koska vauhti oli juuri sopivaa ja ennen kaikkea tasaista. 30 km kohdalla olin edelleen hyvävoimainen, eikä vauhti tippunut. Tiesin, että kohta alkaa tapahtumaan. Yritin olla ajattelematta jäljellä olevaa matkaa ja pitämään ajatukset positiivisina. Sininen paita silmissäni peesasin edelleen saksalaista.

35 kilometrin kohdalla oli Soilen toinen juottopaikka. Olin jo väsynyt, mutta vauhti pysyi edelleen alle 3.40/km. En sanonut tässä vaiheessa mitään Soilelle, koska yritin kohdistaa kaikki voimani vauhdin säilyttämiseen. Sininen paita nakutti tasaisesti kilometrejä ja yritin ahnaasti pysyä mukana. 38 km kohdalla kello napsahti 3.39 edelliselle kilometrille. Enää 4 kilometriä maaliin ja pysyin edelleen vauhdissa. Näin pitkälle en ollut koskaan juossut näin lujaa. Tein kaikkeni pysyäkseni rytmissä, mutta pian ero saksalaiseen alkoi kasvaa. Yritin väkisin, mutta ero kasvoi metri metriltä. Minua ei tyydyttänyt, että ohittelin muita hyytyviä, sillä saksalaisen perässä menisi varmasti 2.33. Vauhtini hidastui ja veturi karkasi. 39. kilometri 3.47 ja 40. kilometri 3.56. Väsyneissä aivoissa ennätykseni mureni sekunti sekunnilta. Laskin kuitenkin 9 minuutin ajan viimeiselle 2195 metrille riittävän ennätykseen. Laitoin kaiken peliin ja nyljin itseäni oikein kunnolla. Viimeiset kilometrit tuntuivat jälleen kerran loputtomilta, vaikka vauhti jälkeenpäin tarkasteltuna ei tippunut niin paljon kuin kuvittelin. 41. kilometri oli jopa niinkin kova kuin 3.47. Vauhti tuntui paljon hitaammalta väsyneessä kropassa. Missasin 42. kilometrin väliajan, koska olin niin pihalla. Tajusin lopun lähestyvän Festhallenin ovien ilmestyessä eteeni viimeisen mutkan jälkeen. Yritin virittää jotain kirin tynkää, mutta en usko vauhdin muuttuneen. Fiilis oli huikea viimeisellä 50 metrillä punaista mattoa juosten, valojen ja savujen iskiessä tajuntaan. Eniten loppusuoralla lämmitti maalin yläpuolella roikkuva kello, joka näytti uutta ennätystä. Tuuletin ennätystä ja rojahdin nojaamaan polvia vasten. Tasapaino meinasi pettää, mutta onneksi toimitsija nappasi kiinni. Vähän aikaa keräilin itseäni, jonka jälkeen lähdin kävelemään eteenpäin. Tapasin hyvin pian peesaamani saksalaisen juoksijan, jota kiittelin vuolaasti. Mies ei ollut tietoinen peesauksestani, koska oli ollut niin keskittynyt omaan juoksuunsa. Harmittavasti hän missasi oman ennätyksensä kymmenellä sekunnilla.

Bruttoaikani oli 2:34:30, joka on siis uusi ennätys! Aika parani viime vuoden Berliinistä 36s, joka pitkän ja melko vaikean kauden jälkeen tuntuu suurelta voitolta. Kausi sai positiivisen lopun kaikesta säätämisestä huolimatta. Lupaan tehdä hieman tarkempaa analyysiä Lake Biwa Projectin ensimmäisestä vuodesta lähiviikkoina. Nyt edessä on parin viikon ylimenokausi, jonka aikana pitäisi suunnitella ensi vuoden isot kisat lukkoon. Maraton on parasta!