sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Talvisarjajuoksu nro.3

Maanantai
Lepo

Tiistai
ap: 8 km
ip: 7 km

Keskiviikko
ap: 8 km
ip: 3 km + 3x(90s,60s,30s) pal.90s + 2 km

Torstai
ip: 14 km

Perjantai
ap: 6 km
ip: 8 km

Lauantai
ap: 3 km + 3x100m
ip: 6 km + TALVISARJAJUOKSU 5 km 17.44 2. + 3 km

Sunnuntai
ip: 20 km

Yhteensä: 100 km

Kevyt viikko. Ohjelmassa oli lyhyitä lenkkejä ja viikonloppuna viikon ainoa kova eli Talvisarjajuoksun 5 km. Loppuviikosta satoi lunta runsaasti, joten tällä kertaa juostiin ensimmäistä kertaa tälle kaudelle talvisissa olosuhteissa. Mukana kisassa oli vähän vajaat 40 juoksijaa ja kärkijuoksijoista mukana olivat Matti Kivelä ja Niko Heikkilä.

Startti oli kopio kuukauden takaisesta kisasta, joten löysin itseni hyvin nopeasti kisan johdosta. Menomatkalla oli kova vastatuuli, joten pyrin juoksemaan mahdollisimman rennosti ensimmäisen kilometrin. Jo ensimmäisen kilometrin aikana sain muistutuksen siitä, kuinka äärimmäisen huono olen juoksemaan lumessa. Ensimmäinen kilsa napsahti 3.34, joka hieman hätkähdytti. Juoksin samaa vauhtia kuin maratonilla, mutta tuntuma oli kuin vetäisin vitosta. Hengitys oli kovilla ja jalat polkivat paikoillaan. En päässyt mihinkään. Hetken rimpuiltuani kärjessä, Matti armahti ja otti vetovuoron. Siirryin peesiin ja yritin pysyä mukana. Matti veti suunnistajan askeleella kevyen näköisesti ja ajattelin, että tänään tulee ongelmia.

 Kääntöpaikalle tultaessa olin jo aika sippi, vaikka vauhti ei päätä huimannut. Paluumatkalla myötätuuli hieman helpotti matkan tekoa, mutta Matin kiristäessä vauhtia olotila pysyi tukalana. Pian huomasin jääväni kyydistä. Takana peesaava Niko ei reagoinut kaikkoavaan kärkimieheen. Yritin polkea minkä pystyin, mutta mitään ei tapahtunut. Nykäisyn jälkeen Matin vauhti tasaantui ja etenimme suunnilleen samaa vauhtia. Odotin kokoajan milloin Niko ohittaa minut. Kilometri maaliin ja Matti oli tehnyt hieman lisää eroa. Peesaaja oli edelleen kannassa, eikä osoittanut hyytymisen merkkejä. Yritin hieman kiristää, mutta tuskin mitään tapahtui. Kirosin mielessäni kengän alla nuhjuavaa lunta. Odotin Nikon ratkaisua 500 metriä ennen maalia, mutta edelleenkään mitään ei tapahtunut. Päätin tehdä oman ratkaisuni 200m ennen maalia. Siinä kohtaa on ennenkin lähdetty. Kaivoin aivojeni sopukoista kasinmiehen kirin ja jätin Nikon samantien. Eroa syntyi lopulta 5 sekuntia viimeisellä 200 metrillä. Vielä se lähtee tarvittaessa.

Maalissa tuntui todella pahalta, koska en ole pitkään aikaan puristanut noin kovaa loppua. Hetken aikaa nojailtuani polviin katsoin kellosta aikaa ja naurahdin. 17.44! Matille hävisin 15s ja neljässä viikossa tuli 1.16 lisää aikaan. Itseasiassa juoksin melkein samaa vauhtia Frankfurtissa muutaman vitosen maratonin aikana. Tästä syystä en juuri koskaan juokse kovia harjoituksia talviaikaan ulkona. Olen äärimmäisen huono juoksija lumessa tai pehmeällä alustalla. Tämä oli hyvä muistutus itselleni. Pysytään siis jatkossakin kovalla asfaltilla ja radalla.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti