sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Valohoitoa ja pohjakosketus

Maanantai
Lepo

Tiistai
ap: 13 km

Keskiviikko
ap: 8 km (matkustus)

Torstai
ap: 9 km
ip: 3 km + 8 km 3.43/km + 1km

Perjantai
ap: 10 km
ip: 12 km

Lauantai
ap: 8 km
ip: 9 km

Sunnuntai
ap: 6 km
ip: 3 km + 10 km 34.49 + 2 km

Yhteensä: 102 km

Maanantai
ip: 20 km

Tiistai
ap: 9 km
ip: 2 km + 8 km VK 3.49/km + 6x30s + 1km

Keskiviikko
Lepo (matkustus)

Torstai
ap: 10 km
ip: 3 km + 5km reipas 3.44/km + 8x150m 1`+ 2 km

Perjantai
ip: 8 km + 3x100m

Lauantai
ap: 4 km
ip: 5 km + Loppiaishallit 3000m Rovaniemi 9.57 + 3 km

Sunnuntai
ip: 26 km

Yhteensä: 112 km

Joululoma on takana ja huomenna on edessä paluu arkeen. Aika kevyesti tuli harjoiteltua, vaikka kävin viikon lomamatkalla Kanarialla. Molemmille viikoille tuli yksi lepopäivä ja lisäksi matkustuspäivät olivat kevyitä. Kävin päivittäin pari kertaa juoksemassa, mutta mitään hirveätä mättöä ei tullut tehtyä. Otin reissun enemmänkin levon ja auringon kannalta. Siinä tuli onnistuttua ihan hyvin. Nukuin, makoilin, söin ja luin. Enpä tainnut poistua hotellista kovin montaa kertaa viikon aikana muuten kuin lenkille. Ei sillä, että siellä mitään kiinnostavaa olisikaan ollut. Lepäily teki oikein hyvää mielelle ja aurinko katkaisi kaamoksen.

Muutaman kerran juoksin reipasta/VK:ta ja ainoa oikeasti kova harjoitus oli uudenvuoden kymppi, jonka juoksin suhteellisen tosissaan. 34.49 oli päivän kunto, joten ei mitään kummosta rallattelua. Eipä siellä reissussa ollut muutenkaan kummoinen kulku. Erikoista oli huomata, että lenkkivauhdit hidastuivat siirryttäessä sulalle asfaltille. Näköjään sitä on taas talviaskel päällä ja sopeutuminen sulaan ottaa aikansa. Myönnän olevani hieman kateellinen pääkaupunkiseudun juoksijoille. Olishan se mukava niellä asfalttia koneeseen sulalla. Rovaniemellä on ennätysmäärät lunta ja kokoajan sataa lisää. Saa nähdä sulaako tuo lumi juhannukseen mennessä.

Suomeen saavuttuani sain puhelun koutsilta, joka ehdotti 3000m juoksua lauantaille. Ei kiinnostanut, mutta lopulta muutin mieleni. Hyväähän se tekee käydä rankomassa oikein kunnolla konetta auki. Paskat. Tuo oli typerin päätös pitkään aikaan. Eka tonni porukan mukana 3.04 ja sitten kone leipoi kiinni. Hapotti ja hapotti. Kyllähän sen tietää, että kun vauhteja ei juokse niin niitä ei kestä. Vauhti tippui kokoajan ja ajatukset olivat synkkiä. Hölkkäilin maaliin viimeisenä ja loppuaika oli huikea 9.57. Se on yli minuutin heikompi kuin ennätykseni. Sen pitäisi olla puolimaratonin kilpailuvauhtia. Nöyryyttävä juoksu, mutta niin tragikoomista. Juoksu aiheuttaa mielenkiintoisia tunnetiloja, eivätkä ne läheskään aina ole positiivisia. Jokin hulluus se kuitenkin ajaa eteenpäin. Minulle riittää kuitenkin se yksi todellinen onnistuminen vuodessa tai kahdessa. Silloin unohdan kaikki menneet ja olen onnen kukkuloilla ainakin hetken. Sitä kohti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti